Titta Saaren blogi

 

1.9. Perjantai

En ollut torstaina omalla tunnillani, joten tulin tänään rästille hyppäämään viimeistelytreenin ennen kisoja. Menin Dinolla, jolla starttaan myös sunnuntaina.

Harjailin ja laittelin Dinon ennen tuntia. Olin päättänyt alusta asti, että tänään mennään reippaasti eteenpäin ilman mitään kyselyitä. Tunti oli vähän omaani helpompi, mutta ei haitannut, että Dinon kanssa aloitettiin ihan puomeilla. Aloitimme hetken ravaamisen jälkeen ravipuomeilla, jotta linjat löytyivät. Sen jälkeen tulimme samaa tehtävää laukassa. Kun puomit sujuivat, aloitimme hyppäämisen kahdella erilaisella linjalla, joita tulimme muutaman kerran. Dino meni nätisti eikä kysellyt mitään, päinvastoin se oli reippaasti menossa. Lopuksi tulimme rataa, jota kaikki hyppäsivät omalla korkeudellaan. Ratamme alkoi hyvin ja Dino oli hyvin pohkeen edessä. Suunnan vaihdon jälkeen olin vähän hidas korjaamaan laukkaa ja seuraavalle estelle Dino hyytyi. Ei muuta kuin uusi yritys, jolla Dino meni pienellä patistelulla yli. Myös seuraavan linjan alkuun se tökkäsi. Tällä kertaa, koska itse aloin työntää sitä, kun se jäi pohkeen taakse. Ei muuta kuin uusi yritys ja sillä pääsimme yli. Tulimme vielä perään molemmat linjat uudestaan, jotta niistä saatiin sujuvia.

Tunnista jäi hyvä fiilis ja näillä eväillä sunnuntaina kisoissakin pitäisi sujua. Tärkeintä on muistaa malttaa odottaa, vaikka Dino jäisi pohkeen taakse. Tuntuman säilyttämällä ja pohkeilla se menee yli siitä huolimatta. Tuuppaamalla ilman tuntumaa sen saa kieltämään.

Minulla oli vielä toinen rästi illalla ja sillä tunnilla menin Iirolla koulua. Dino jatkoi tunnille, joten omien tuntieni välissä ehdin hoitaa Annen Karelian ja laittaa Iiron. Tunnin teemana oli istunta ja istunnalla vaikuttaminen.

Alkuverkassa keskityimme vain saamaan hevoset liikkumaan reilusti eteen. Iiro olisi halunnut liikkua pää ylhäällä ja selkä alhaalla, joten ratsastin sitä ensin käynnissä pyöreäksi. Sen jälkeen ravi ja laukka sujuivat molemmat kivasti ja pääsin ratsastamaan niitä paremmiksi. Välikäyntien jälkeen jatkettiin ilman jalustimia ja siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Alkuun tehtävänä oli pitää ravipätkät lyhyinä, jotta hevonen pysyy kevyenä ja avuilla ja siirtymiset käyntiin oli mahdollista tehdä vain istunnalla. Pikkuhiljaa ravipätkiä pidennettiin ja ravissa tehtiin myös ympyröitä ja voltteja. Tässä tehtävässä Iiro oli todella hyvin avuilla. Lopulta siirtymiset sekä raviin että käyntiin pystyi tekemään vain istunnalla ja välissäkin hevonen liikkui pyöreänä ja kevyenä. Pääsin ratsastamaan ravin sisälläkin muutoksia. Iiro alkoi väsyä loppua kohden, joten keventelin sen vain lyhyesti ja kävelimme pitkään.

Tunnista jäi positiivinen fiilis, vaikka alkuun yritinkin ratsastaa liikaa. Annen hyvillä neuvoilla päästiin Iiron kanssa kuitenkin yhteisymmärrykseen ja lopputunnin siirtymiset sujuivat helposti, vaikka keskittymistä olikin, kun Iiro reagoi istuntaan niin herkästi.

Tunnin jälkeen hoidin Iiron ja putsasin sen varusteet sekä laitoin Dinon varusteet sunnuntain kisoja varten.

3.9. Sunnuntai

Tänään oli vuorossa estekisat, joissa hyppäsin Dinolla kaksi luokkaa, 70cm ja 80cm. Tulin aamulla sen verran ajoissa tallille, että ehdin hyvin harjata Dinon ja pestä siltä keltaiset läikät pois. Varusteet olin laittanut valmiiksi jo perjantaina tunnin jälkeen. Kävin kävelemässä 70cm radan ennen kuin laitoin Dinon kuntoon. Rata oli sujuva, joskin esteet tulivat suhteellisen nopealla tahdilla eteen, eikä radalla ollut missään kohtaa mahdollisuutta unohtua matkustelemaan. Dinon kanssa oli hyvä, että tekemistä riitti, eikä rata antaisi hevoselle aikaa muihin asioihin keskittymiseen.

Verkassa Dino oli hyvä. Se meni innokkaasti eteen eikä ihmetellyt esteiden kanssa. Lähdin radalle kuitenkin tietäen, että jokainen askel pitää ratsastaa. Ensimmäiset kolme estettä meni oikein mallikkaasti ja Dino hyppäsi mielellään. Nelosen jälkeen se oli niin innokas, että pukitti. Vaikka olin varautunut, en silti pysynyt selässä ja rata päättyi siis hylkäykseen. Siinä kohtaa olin tyytyväinen, että oli vielä toinen luokka edessä.

Dino, kuvan ottanut Aaveen.net

80cm rata oli hyvin saman tyyppinen kuin edellisenkin luokan. Rata pakotti taas ratsastamaan ihan koko ajan, mikä oli Dinon kanssa hyvä asia. Verkassa Dino oli vähän hitaampi ja tietysti olin itse vähän varovaisempi, mikä aiheutti sitten Dinoon epävarmuutta ja sitä sai vähän käskeä esteistä yli. Anne osasi antaa sellaiset neuvot, joilla sain Dinon hereille ja avuille. Radalle lähdin tavoittenani päästä maaliin. Olin kaikissa hypyissä tietoisesti erityisen pystyssä ja heti esteiden jälkeen nostin Dinon pään aina ylös ja olin muutenkin tarkka, että se pysyi avuilla. Dino oli ilmeisesti päässyt pahimmasta ylimääräisestä energiastaan eroon ja oli oikein nätisti. Pääsimmekin tuplanollalla maaliin ja täytyy sanoa, etten olisi voinut olla tyytyväisempi. Kaikesta huolimatta kisoista jäi positiivinen fiilis ja halu treenata lisää. Radan jälkeen hoidin Dinon ja varusteet tietysti kuntoon.

Erityisen ihanaa päivässä oli kaikkien muiden ainolaisten tsemppi ensimmäisen radan hylkäämisen jälkeen. On kiva ratsastaa porukassa, jossa kaikki tukevat toisiaan.

4.9. Maanantai

Tänään oli vuorossa koulutunti Wadella. Wade oli jo tunnilla, joten ennen tuntia ei ollut juurikaan tekemistä. Tunnilla teemana oli taas istunta ja vaikuttaminen hevoseen.

Aloitimme tunnin ratsastamalla hevosia reippaasti eteenpäin, jotta saimme myös ne ajattelemaan eteenpäin. Waden kanssa tämä on todella hyvä, koska se on helposti vähän hidas pohkeelle ja jää liikkumaan paikalleen. Alkutunti menikin hevosen herättelemiseen ja lisäksi sain keskittyä samalla omaan istuntaani. Heti, kun sain itse istuttua riittävän jäntevästi ja pääsin myös omassa fiiliksessäni kuljettamaan hevosta eikä niin, että hevonen kuljettaa minua, Wade alkoi liikkua oikein kivasti ja hakeutui myös tasaiselle tuntumalle molemmille ohjille, mikä ei ole sen kanssa aina itsestäänselvyys. Teimme myös hevosten siirtämistä sivusuunnassa sekä laukassa. Se usein auttaa samaan Waden pohkeen eteen. Välikäyntien jälkeen jatkoimme ajatuksella saada työkaluja hevosten työstämiseen. Menimme ilman jalustimia, mikä on ainakin minulle todella hyvää treeniä, koska ilman jalustimia ratsastaminen pakottaa istumaan tiiviimmin ja olemaan hevosen lähellä. Teimme siirtymisiä, joita ei koskaan voi tehdä liikaa. Kuulostaa tylsältä tehdä paljon siirtymisiä, mutta niissä on niin paljon hiottavaa, ettei tämäkään tunti ollut helppo. Wade oli vähän hidas reagoimaan pohkeeseen, eikä lähtenyt raviin riittävän terävästi ja lisäksi minun piti keskittyä siirtämään se käyntiin pelkästään istunnalla. Usean peräkkäisen siirtymisen tekeminen tasaisessa muodossa, itsensä kantavalla hevosella ja halutussa pisteessä ei ole mitenkään liian helppoa. Saimme kyllä useita onnistuneita siirtymisiä ja välissä pääsin ratsastamaan Waden ravia myös isommaksi ja paremmin takajaloille. Lopuksi teimme muutamat väistöt koulukisoja ajatellen. Väistöt eivät ole Waden vahvuuksia ja tänään huomasin sen erityisen hyvin, koska Wade ei ollut täysin pohkeen edessä. Väistöt olivat työläitä ja jäin itse puristamaan liikaa. Annen neuvoilla vähemmästä ohjasta ja enemmästä pohkeesta auttoivat vähän. Loppuverkan jälkeen hoidin vielä Waden yöpuulle ja varusteet paikoilleen.

Kaiken kaikkiaan olin ihan tyytyväinen tuntiin. Sain Waden kuuntelemaan ihan kivasti ja tänään se oli kahdella ohjalla tuntumalla ja siinä mielessä helpompi ratsastaa. Ilman jalustimia ratsastaminen tekee kyllä hyvää.

11.9. Maanantai

Olin tallilla aikaisin ja harjailin ajan kulukseni Oskua ja hoidin Annen Karelian. Wade oli tunnin sisällä ennen omaa tuntiani. Harjasin sen vain pikaisesti ennen kuntoonlaittoa ja lähdimme tunnille. Olimme vielä ulkona, mutta siellä oli hyvä ilma ja kentällä valot, joten siellä oli myös kiva ratsastaa.

Wade, kuvan ottanut Hanna Mäntynen

Aloitimme tunnin taas ratsastamalla hevosia eteen reippaassa tempossa. Wade oli vähän hidas ja en oikein saanut sitä pohkeen eteen. Onneksi pääsimme työskentelemään nopeasti myös laukassa, joka on Wadelle paljon helpompi askellaji, samoin kuin minulle. Laukka auttoikin jälleen ja Wade oli vähän paremmin pohkeen edessä sen jälkeen. Teimme laukassa paljon vastalaukkatyöskentelyä, koska viikonlopun kisaradassa on vaikeahko vastalaukkatehtävä. Kun Wade oli tullut takajalkojensa päälle, vastalaukat sujuivat todella hyvin. Waden kanssa vastalaukkoja on kiva ratsastaa. Se ei jatkuvasti yritä vaihtaa ja vastalaukkaa pääseekin oikeasti ratsastamaan. Wade myös vaatii sitä, koska se valahtaa helposti pitkästi, jos ratsastaja ei tee mitään. Waden kanssa ole

nkin löytänyt monia nappuloita vastalaukan ratsastamiseen. Välikäyntien jälkeen jatkettiin ilman jalustimia ja pohkeenväistöillä. Teimme väistöjä molempiin suuntiin ensin käynnissä ja sitten ravissa. Wade oli vähän helpompi väistöissä kuin viime viikolla, mutta ei niitä lennokkaiksi edelleenkään voi sanoa. Päästin vähän liikaa Wadea etupainoiseksi, minkä jälkeen sivulle meneminen on entistäkin hankalampaa. Kun onnistui

n itse istumaan jäntevästi, pitämään tasaisen ohjan ja ajoittamaan avut oikein, Wade teki ihan kivoija väistöjä molempiin suuntiin. Teimme vielä pysähdyksiä tunnin loppuun. Olin itse hidas pysähdyksissä ja useampi pysähdys olikin vähän sinne päin. Kun muistin itse katsoa eteenpäin, Wadekin liikkui paremmin eteenpäin ja sitä kautta se tuli terävämmin myös pysähdyksiin. Tunnin loppuun sain vielä kivan fiiliksen lennokkaan tuntuisesti liikkuvasta hevosesta. Sillä fiiliksellä viikonlopun kisoihin. Tunnin jälkeen tietysti vielä hevosen ja varusteiden hoito ennen kotiinlähtöä

Tunnista jäi kaikkiaan hyvä fiilis. Wade liikkuu hyvin silloin kun itse ratsastan hyvin, joten näillä eväillä on hyvä lähteä kisoihin. Waden kanssa on ehdottomasti parasta se, kuinka se reagoi omiin virheisiini. Jos teen asiat huonosti, se kyllä tekee minkä pystyy, mutta ei se tietenkään parhaaseensa pysty ratsastajan häiritessä. Jos taas onnistun itse hyvin, Wadekin tekee tehtävät todella hyvin.

14.9. torstai

Tänään vuorossa oli estetunti ja ratsuksi oli jaettu Elvis. En ole sillä kovin montaa kertaa mennyt, joten ratsu oli tällä kertaa vähän vieraampi. Tulin tallille jo aikaisin tekemään viikonlopun kisoja varten valmisteluita ja lopulta niissä meni sen verran pitkään, että eräs ryhmäläiseni laittoi Elviksen minulle valmiiksi.

Tunnilla oli teemana tasapaino ja hyppyihin mukautuminen. Aloitimme sileän alkuverryttelyn jälkeen ravipuomeilla, joilla haettiin kuuliaisuutta ja tarkoitus oli saada hevosten askel venymään hieman pidempiin väleihin. Elvis meni kiltisti ja teki juuri niin kuin itse ratsastin. Muutaman kerran olin hidas joko pidätteen tai pohkeiden kanssa ja niillä kerroilla tehtävä ei sitten onnistunutkaan niin hyvin, vaan Elvis otti useamman askeleen yhteen väliin. Puomien jälkeen siirryttiin sitten esteille. Tulimme sekä ravissa että laukassa pieniä esteitä, joilla oli tarkoituksena vain keskittyä omaan mukautumiseen ja maltillisiin hyppyihin. Elvis oli yhteistyöhaluinen ja suoritti tehtävät kiltisti. Itselläni oli vähän ongelmia Elviksen isojen ja voimakkaiden hyppyjen kanssa, varsinkin kun toinen nilkkani on hieman kipeä. Toinen tehtävä meillä oli linja, jossa oli kavaletti auttamassa askeleen löytymistä, sen jälkeen pysty – pysty sarja ja neljän askeleen päässä vielä pysty. Ensimmäisellä kerralla se tultiin ihan normaalisti, mutta seuraavalla kerralla tehtävä oli hypätä toinen käsi sivulla. Itse tulin kuitenkin pitäen molemmat kädet normaalisti, koska jo siinä jouduin käyttämään kaiken keskittymisen, että pysyin tasapainossa läpi hyppyjen. Elvis kyllä meni oikein nätisti, joskin ratsastin sitä itse vähän turhan varovaisessa tempossa, minkä takia osittain hypyt olivat niin hankalia. Tunnin lopuksi tultiin vielä pieni rata, jossa yhdistettiin kaikki tunnin aikana olleet tehtävät. Olin taas saanut vähän kiinni siitä, miten Elviksen selässä ollaan ja mikä on sopiva laukka, joten rata sujui ihan hyvin. Onnistuin jopa pysymään ylävartalon kanssa riittävän pystyssä, kun yleensä menen hyppyihin ylävartalolla liikaa mukaan.

Tunnista jäi positiivinen fiilis, kun rata onnistui ja Elvis oli hyvä ratsastaa. Se teki tänään juuri niin kuin siltä pyysi, joten saman tien sai palautetta, mikä meni hyvin ja mikä ei niin hyvin. Hoidin vielä ennen kotiin lähtöä Elviksen ja varusteet. Maneesissa oli sen verran lämmin, että Elvikselle oli tullut hiki, vaikkei tunti rankka ollutkaan. On kyllä luksusta ratsastaa maneesissa, jossa tarkenee yhdellä paidalla läpi talven.

16.9. Lauantai

Tänään oli syyskauden ensimmäiset koulukisat, joihin itse osallistuin Wadella. Luokkana oli 2-tason helppo A, ja itselleni ensimmäinen startti tällä tasolla.

Aamupäivä meni kisojen järkkäilyyn kansliassa ja tulospalvelussa. Reilu tunti ennen omaa starttiani lähdin talliin, jossa Wade odotti letitettynä. Omien varusteiden vaihdon ja hevosen kuntoonlaiton jälkeen lähdimme verryttelemään. Wade oli alusta asti vähän hidas pohkeelle, vaikka meni muuten ihan nätisti. En saanut siihen ihan samanlaista tunnetta, kuin viimeisillä kerroila tunneilla. Anne antoi hyviä neuvoja, mutta en ihan onnistunut niiden toteuttamisessa. Ennen radalle menoa yritin vain keskittyä siihen, etten ala työntää hitaan tuntuista hevosta, vaan ratsastan sitten rauhallisemmassa tempossa radan läpi. Radalla Wade muuttui täysin, se tuijotteli aidan alla istuneita valokuvaajia ja jännittyi sen jälkeen niin, etten saanut oikein mitään apuja enää läpi.

Wade, kuvan ottanut Hanna Mäntynen

Kun en saanut Wadea ratsastettua niin hyväksi kuin olisin halunnut, aloin itsekin jännittää. Tämä yhdistelmä tietysti johti siihen, ettei rata ollut todellakaan parhaimpiamme. Toisin sanoen ratsastin itse huonosti, mikä tietysti harmitti. Radassa oli ihan

kivojakin pätkiä onneksi, vaikka siihen mahtui myös monta isoa rikkoa. Anne tuli radan jälkeen rohkaisemaan, että treenillä tästä pääsee eteenpäin. Niinhän se on, seuraavalla kerralla paremmin. Vaikkei tällä kertaa täydellistä onnistumista tullutkaan, oli kuitenkin kiva päästä starttaamaan vähän vaikeampi luokka ja haastamaan itseään

Radan jälkeen hoidin Waden ja varusteet. Wade oli seurallisella tuulella eikä se ainakaan tehnyt omaa fiilistäni huonommaksi. Rata ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta sillä hetkellä en pystynyt ratsastamaan enempää eikä se murehtimalla parane. Rakkaudesta lajiin ja ensi kerralla uudestaan. Sitä ennen pistettiin kisat vielä pakettiin. Opin näiden kisojen järkkäilyissäkin todella paljon uutta ja näillä kyllä taas jaksaa eteenpäin.

 

Tekstistä kiitos Titta Saari!