Saara Vidqvistin blogi

© Hanna Mäntynen

25.9.2017 Koulutunti Ellellä

Menin siis Ellellä tänään tosiaan mun koulutunnin. Ja pakko myöntää, että tykkään tosta tammasta ihan super paljon! Sitten, kun vaan ratsastaja malttaisi/ymmärtäisi jättää kädet ja jalat rauhassa paikalleen sekä istua ihan rauhassa siellä selässä hommat sujuisi huomattavan paljon helpommin.

Tehtiin tunnilla temponmuutoksia ravissa ja laukassa, harjoitteen tavoitteena oli saada hevosia takajaloille, hevosille omaa pyrkimystä eteen ja liikkeeseen ilmaa. Eli ennen askeleenpidennystä piti itse istua hevosta kiinni, mutta muistaa silti ratsastaa jalalla ja pitää ohjat kädessä (vinkvink Saara). Ja tämä johti siihen, että hevonen lähti työntämään takaa rehellisesti eikä askeleenpidennyksestä tullut tahditonta ja väkinäistä. Tavoitteena oli siis se, että pystyisi päästämään hevosen askeleenpidennykseen jaloilla puristuksen sijaan, mihin itse sorrun todella helposti.

Tunti siis sujui kunhan itse olisi tehnyt tarvittavat asiat oikeissa kohdissa ja oikealla tavalla, luonnollisesti :D. Minulla tuli siis ongelmaksi tosiaankin se, että ulko-ohjan tuntuma hävisi ja sitten, kun muistin ulko-ohjan, unohdin pohkeet, joten ennen askeleenpidennystä tarvittavaa energiaa ei ollut lainkaan, joten askeleenpidennys meni juurikin tähän surullisenkuuluisaksi jalalla puristamiseksi ja könöttämiseksi.. mutta onneksi saatiin hetken ihmettelyn ja miettimisen jälkeen pari hyvääkin pätkää, super Elle!

Sen kanssa on kyllä aina yhtä mukavaa tunnilla, vaikka välillä kohtuullisen suuri osa alkutunnista meneekin hevosen vertymiseen, mutta oon kyllä huomannu, että se jos joku tarvitsee alkutunnista sen oman ajan eikä kannata alkaa painostamaan. Tai muuten Elle näyttää mulle vaan ulko-oven ja sanoo, että voit olla hyvä ja mennä siitä, osaa se tammakin siis olla aina tarpeen vaatiessa ;).

 

 

26.9.2017 Estetunti Spotilla

Hauska, hauskempi, Spotti! Menin siis tiistaina Spotin kanssa estehyppelyä. Se on kyllä ihana persoona sitten, kun se vaan lämpenee ja lähtee käyntiin sekä tajuaa ”tää estehyppyhän on iha mukavaa!”. Alkutunnista oli siis vähän hakemista, en ollut aiemmin Spotin kanssa meinaan hypännyt. Koulua oon kyllä mennyt, joten ei ihan vieras tapaus ollut sentään kyseessä.

Alkutunnista siis tavoitteena oli vaan saada Spot eteenpäin ja pohkeen eteen. Aluksi tultiin vaan ristikkoa, jossa oli puomi askeleen ennen estettä ja ristikon jälkeen innarivälillä puomi, Spot meni tuon tehtävän ihan mukavasti.

Tämän jälkeen tultiin linjaa, jossa oli kolme pystyä. Ensimmäiseltä pystyltä kolme askelta seuraavalle pystylle ja sitten neljä askelta linjan vikalle pystylle. Tähän tuli ekalla kerralla ekalle esteelle niin sanottu töksähdys ja meikä oli maassa kaulan yli, että heilahti, sain onneksi väistettyä enkä tullut esteen päälle. Sitten takaisin selkään ja uusi yritys. Noh, päästiin ekasta yli ja sitten töks seuraavalla (pysyin selässä ;)). Kolmas kerta toden sanoo ja yli mentiin. Ratsastaja päätti siis ymmärtää vasta kolmannella kerralla, että miten tota hevosta pitää ratsastaa, joka esteelle jalat kunnolla tukemassa hevosta ja vähän maiskautusta.

Ja seuraavaksi tultiin toinen linja taas kolmella esteellä sekin. Ekan pystyn jälkeen kahen askeleen sarjaväli toiselle esteellä, ja siltä sitten viidellä askeleella vikalle esteelle. Tähän ekalla kerralla tullessani unohdin pohkeen ja tuli pysähdys. Seuraavalla kerralla mentiin mukavasti yli, kun ratsastajakin muisti olla hereillä :D.

Lopuksi tultiin sitten 7 esteestä koostuva rata: ekana tehtävä, jossa oli siis puomi, jonka jälkeen yks askel ristikolle ja siitä innarivälillä yks puomi. Sitten tultiin se linja kolmella esteellä, jonka ensimmäiseltä esteeltä toiselle oli kolme askelta ja sitten siitä neljällä vikalle pystylle. Tämän jälkeen tultiin vielä viimeisinä se kolmen pystyn linja, jossa ensimmäisenä oli kahden askeleen pystysarja ja siitä viidellä askeleella vikalle pystylle. Spot heräsi ja meni super kivasti läpi radan! Se lähti kaukaa esteille, meni oikein ilosena eteenpäin ja korvat hörössä näkiessään seuraavan esteen. Jotain edistystä siis tapahtui onneksemme tunnin aikana :D.

Jäi kaikesta hönöilystä huolimatta kuitenkin tosi mukava fiilis, kun sain omankin ratsastuksen muutettua ja tajusin vähän miten toi heppa toimii. Tosi palkitseva ja opettavainen tyyppi (huom! painotus sanalle opettavainen).

 

26.9.2017 Koulutunti Ellellä

Minulla oli siis tiistaina toinenkin tunti, mutta se oli koulutunti. Menin Ellellä, joka oli kyllä tosi kivalla fiiliksellä liikkeellä. Ei lainkaan alkuun niin jäykkä, kuin maanantaina, mikä on ihan ymmärrettävää. Kaikki sujui tosi mutkattomasti ja se reagoi kyllä tosi mukavasti kaikkiin apuihin (myös niihin vääriin apuihin).

Alotettiin ihan alussa siten, että yritettiin saada hevoset mahdollisimman rennoiksi, mahdollisimman matkaa voittavalla askeleella. Jonka jälkeen otettiin kevyttä ravia ja verkkailtiin ihan normaalisti. Mulle vaan tulee heti jo alkuverkoissa ongelmaksi se, että jään sisäohjalla – etenkin oikeassa suunnassa – pitämään vähän turhan tiukkaan. En yhtään tiedä, että mistä oon sellasen tavan oppinut, mutta onneksi siitä voi suhteellisen vaivattomasti opetella eroon. Joten ylläripylläri heti kun vähän muisti höllätä sisäohjasta hevonen lähti rentoutumaan, luonnollisesti..

Tuon jälkeen otettiin isolla keskiympyrällä laukkaa, ajateltiin siinä koko ajan hevosta rennoksi ja eteen istunnasta. Tämäkin lähti rullaamaan, kun muistin antaa tilaa sisältä ja itse istua suorassa :D. Tämä ongelma taas sitten pahempi vasemmassa suunnassa, unohdan siis kokonaan minun oikean kyljen ja könötän ihan kokonaan vasemmalle. Ja tähän vielä päälle – vinossa istumisen takia – ulko-ohja unohtuu ja hevonenkin on ihan vinossa. Joten kyljet tiukaksi ja ulko-ohja käteen ja pitää muistaa antaa tilaa sisältä. Niin yksinkertaisesti teoriassa, mutta ei käytännössä, ainakaan minulle.

Laukkojen jälkeen jatkettiin edelleen keskiympyrällä ja otettiin käynnistä laukannostoja, niin myötälaukassa, kuin vastalaukassakin. Parin ensimmäisen noston jälkeen Elle tuli mukavasti pohkeen eteen ja nosti laukat ihan pienestä avusta ja kunnolla takaa ponnistaen sekä siirtymisetkin tapahtuivat vain vatsalihaksien totaalisella jännittämisellä ja laukan liikettä vastaan istumisella. Oi vitsi et oli kyllä kiva fiilis tota tehtävää tehdessä, kun ratsukko oli jollain tavalla samalla aaltopituudella ja ratsastajakin ymmärsi, että mitä siltä hepalta oikeen pitikään pyytä! On se hyvä, että löytää ratsastukseen edes joskus sen flow- tilan :D.

2.10.2017 Koulutunti Elviksellä

Ohjelmassa siis oli koulutunti Elviksen kanssa. Olen mennyt Elviksen kanssa aika paljon, joten hevosena se on minulle ihan tuttu.

Aloitettiin tunti kävelemällä tavallista kauemmin ja työskenneltiin näin hieman enemmän käyntiä. Käyntityöskentelyn jälkeen otettiin laukkaa kevyessä istunnassa molempiin suuntiin. Veryttelytyyppinä tosi kiva Elviksen kanssa, koska laukassa saan siihen helpommin eteenpäinpyrkimystä ja se eteenpäinpyrkimys taas helpottaa hevosen jäykkyyden poismenoa.

Elvis oli alusta asti mukavan energinen, mutta aika vino ja vähän kiinni oikeassa ohjassa. Tämä on aika usein se ongelma, ja kuten ylempää varmasti moni muistaa olen tunnetusti itsekin siinä oikeassa ohjassa kiinni. Joten kaksi junttia samassa paketissa :D. Mutta onneksi kiinnitin siihen huomiota ja sain kuin sainkin Elviksen jo aika alkutunnista oikeasta ohjasta irti ja molempien pohkeiden väliin.

Laukkojen jälkeen Elviksen ollessa pohkeen edessä eikä enään niin pahasti kiinni oikeassa ohjassa rupesimme työstämään ravia. Annoimme hevosten mennä vähän matalemmassa muodossa aika reippaasti eteen mennen, taivutellen ja kääntäen sekä tehden väistöjä ja temponmuutoksia. Yritin aika paljon edelleen työstää pohkeita läpi ja suoristaa Elvistä, jottei se olisi siinä sisäohjassa juuri ollenkaan kiinni sekä olisi rungostaan suora, eikä banaanina kumpaankaan suuntaan.

Ravien jälkeen otimme hevosten takaisin käyntiin ja aloimme tekemään väistöä uraa pitkin niin, että hevosen takaosa tuli uran sisäpuolelle edelleen säilyttäen hevosessa kuitenkin taivutuksesta sisälle. Ikään kuin sulkua, mutta enemmän kuitenkin väistömäistä näin aluksi. Hetken ajan kuluttua vaihdoimme liikkeen kuitenkin sulkuun ja tulimme sitä hetken käynnissä molempiin suuntiin. Onneksi pian otettiin jo ravia, koska usein kaikki kokoavat tehtävät, kuten (avot ja sulut) on huomattavasti mukavempia ratsastaa ravissa tai laukassa.

Eli ravissa siis sulkutaivutusta, siinä sain olla ajoittain tosi tiukka, jotta se takaosa tosiaan tulisi uran sisälle ja olisi aktiivinen. Ja oletettavasti haasteena tuli vasemmassa suunnassa asetuksen pitäminen oikealle ja takaosan saaminen uran sisälle. Mutta kyllä se tuli kuin tulikin sieltä hetken ajan keskustelun jälkeen ja ajoittain oltiin ihan kolmella uralla + taivutustakin oli jo ihan mukavasti matkassa mukana!

3.10.2017 Estetunti Elviksellä

Noniin oli taas menoa ja meininkiä! Hyppelyitä siis Elviksen kanssa, koska tulevana sunnuntaina 8.10. on ohjelmassa meidän ensimmäiset yhteiset estekisat ja niissä luokkana 90 cm. Elvis on kyllä hauska tapaus, yrittää niin kovasti ja hyppää niin valtavan isosti suhteessa esteiden kokoon.

Alusta alkaen Elvis oli taas kivasti menossa eteenpäin ja oli nyt alusta alkaen huomattavasti vähemmän oikeassa ohjassa kiinni verrattaessa esimerkiksi maanantain tuntiin. Alun keventelyiden, temponmuutosten, siirtymisten ja kääntelyiden jälkeen jatkoimme vähän samalla teemalla kuin eilisellä koulutunnilla. Väistätimme siis hevosen takaosaa sisälle, mutta pidimme kuitenkin asetuksen sisälle kummassakin suunnassa.

Alkuverkka laukkailuiden ohessa otettiin molempiin suuntiin kavaletteja. Ja monet hypyt lähti aika kaukaa ja vähän turhan isosti, kun kyseessä oli kuitenkin pieni kavaletti. Joten minun piti oikeasti kiinnittää huomiota miten ratsastan, minkä pituista laukkaa ratsastan ja millaisen tien teen, ettei paikka tulisi niin valtavan kauas, enkä lähtisi itse työntämään vaan malttaisin odottaa etäisyyden. Onneksi aloin sitten saada paikkoja hieman lähemmäs ja näin ollen hypyistäkin tuli vähän taloudellisempia. Hetken ajan työskentelyn ja kavalettihyppyjen jälkeen laukassa oli takajalkojenkin puolesta kiva ja aktiivinen rytmi.

© Saana Salli

Pienten välikäyntien jälkeen tultiin ristikkopystyä kaarevalla tiellä molempiin suuntiin. Tähän Elvis tuli mukavasti heti, kun itse pyrin kunnolla tähtäämään oikeaan reunaan, koska Elvis olisi mielellään hypännyt vasemmasta reunasta. En tiedä oliko esteestä jotain kummallista, vaikka kooltaan se oli 60 cm, mutta Elvis teki sellasia loikkia siihen, että jos kuvia olisi, niin luultavasti naurettaisiin itsemme kipeäksi.

Ristikkopystyn jälkeen tultiin oikeasta suunnasta linjaa, jossa ensimmäisenä oli kavaletti, kavaletilta innariväli seuraavalle pystylle ja pystyltä 26-27m seuraavalle pystylle, eli mitään tiettyä askelmäärää ei siihen ollut. Pyrin linjaa ratsastaessa pitämään hevosen esteiden keskellä ja muutenkin suorassa koko ajan. Tulin muistaakseni välin seitsemällä laukalla, hieman eteenpäin ratsastaen kylläkin.

Sitten tultiin sama linja kuin äsken, jonka jälkeen jatkettiin diagonaalille, jossa oli okseri. Eli okserilla laukanvaihto (tai ainakin se olisi ollut toivomus) ja jatkettiin vasenta kierrosta. Toi tehtävä meni pääasiallisesti aika kivasti, mikä on toki toivottua, kun ei mitään sen kummallisempaa haastetta siinä vielä ollut.

No niin, sitten tultiin sama asia kuin äskeisellä kierroksella (esteitä nostettiin hieman ja lävistäjällä olevan okserin alle laitettiin sellainen musta hässäkkä), mutta jatkettiin vielä lävistäjällä olevan okserin jälkeen tosiaan vasemmalle ja sieltä aika lyhyeltä ja kaarevalta tieltä pystylle josta jatkettiin vielä ensimmäisenä mentynä linjan viimeisellä pystylle. Ensimmäinen linja (kavaletti, innariväli pystylle ja siitä se seitsemän laukkaa seuraavalle pystylle) tuli aika kivasti ja sujuvasti. Tämän jälkeen olevinani ratsastin eteen, mutta en nähtävästi tarpeeksi ja näin ollen laukka oli vähän hidas aika isolle okserille, jossa alla oli vähän jotain erilaista. Ja hyppy oli aika voimakas 😀 (lievästi ilmaistuna), vaikkakin olin varautunut, että iso hyppy sieltä tulee, mutten nähtävästi tarpeeksi hyvin sitten kuitenkaan. Pysyin kyllä kyydissä ja hevonen meni yli, mutta mätkähdin satulaan esteen jälkeen ja Elvis vähän pukkasi. Keräsin itseni esteen jälkeen ja päästiin hengissä loppuun kohtuullisen kunniallisesti. Viimeisen kahden pystyn välissä oli jotain 30 m, ja me taidettiin Elviksen kanssa tulla se aika hyvin kahdeksalla laukalla. Oletettavasti tulin sen okserin uudestaan, ja nyt olin vähän enemmän hereillä, vaikken kuitenkaan vielä ratsastanut tarpeeksi kaarteessa eteen. Koska Elvis ei itse imenyt tolle pystylle juuri ollenkaan, varmaan just niiden hökkelöiden takia okserille mennessä olisin oikeesti saanut olla hereillä vähän enemmän. Mutta eipähän siihen tullut ainakaan enään samallaista ”ballerina-varpaat ojossa-kevyttä istuntaa”.

Tämän jälkeen tultiin vielä se kirottu okseri ja siitä sitten päädystä kääntäen vielä toiselle okserille, ja siltä okserilta pitkällä kaarevalla tiellä sille aiemmin tullulle ristikkopystylle. Voitte siis varmaan kuvitella millaista loikkimista se oli puolin ja toisin. Sille hökkelöokserille tuli jo hieman parempi hyppy, vaikkakin vieläkin olisi saanut tulla paikka kauemmas ja

kaareva linja meni sitten aika mukavasti, koska uskalsin linjan ensimmäiselle okserille ratsastaa eteenpäin kaarteessa ihan rohkeasti ja näin ollen siihen tuli kauemmas paikka. Sitten tultiin vielä kerran ”the” okseri ja sitten ratsastin kuin ratsastinkin Elviksen kaarteessa jo eteen, mikä johti siihen, että sekin imi mukavasti esteelle ja siihen tuli tosi kiva hyppy! Hetki siihen menikin, että se meni itse puupään (!eli ratsastajan!) päähän perille.

Koulutunti Ellellä

Tiistaina menin taas estetunnin lisäksi koulutunnin ja tällä kertaa Ellen kanssa. Elle oli alusta asti kivalla mielellä, vähän ehkä hidas pohkeelle, mutta muuten vastaanottavainen. Nyt yritän kovasti muistella, mitä kaikkea oikeen tehtiin tunnilla, koska siitä on jo jokunen tovi..

Aluksi otettiin käyntiä ilman jalustimia ihan vaan siten, että hevoset etenevät ja ovat pohkeen edessä ja samaan aikaan rentoina. Ellellä on tosi hieno käynti ja se osaa aika kivasti lyhentää ja pidentää kyllä sitä, jos vaan ratsastaja jaksaisi pyytää.

Tämän jälkeen otettiin vaan suoralla uralla ravia, tarkotus ravissa oli edetä kunnolla, jotta hevoset olisivat pohkeen edessä. Tehtiin pyöristettynä kulmat ja haluttiin kääntää hevoset kokonaan ulkoavuilla, eli ettei mukana olisi kauheasti asetusta vaan hevoset pysyisivät mahd. suorana. Elle liikkui aika mukavasti, minun piti vain välillä muistaa, etten jää vähän ja koko ajan komentamaan jalalla, vaan pyydän kerran kunnolla ja sitten olen jalalla hiljaa. Rupean niin helposti ylläpitämään hevosta koko ajan vähän pamputtamaan, mikä johtaa siihen, että hevosesta tulee entistä hitaampi ja epäreaktiivisempi jalalle..

Tämän jälkeen otettiin laukkaa samalla periaatteella, eli hevoset etenee jalasta kunnolla sekä yritetään suoristaa/pitää suorana hevosta. Huomasi kyllä, että saadessani Ellen suoraksi ja molemmat kyljet mukaan, niin se liikkui tosi kivasti. Siinäkin Anne huomautti, että saan välillä ihan kunnollisilla ja selkeillä avuilla komentaa Elleä, enkä vähän sinne päin.

Laukkojen jälkeen otettiin takaisin käyntiin. Käynnissä yritin koota Elleä pienissä pätkissä, saada sen takajalat paremmin alle ja pohkeen eteen, mutta samaan aikaan pysyä rentona ja aika matalassa muodossa. Minun piti olla tässä harjoittaessa itse aika tarkkana, että milloin pyydän vähemmän ja milloin uskallan pyytää enemmän, tammat on kuitenkin tammoja, enkä halunnut hermostuttaa Elleä turhaan. Löysin aika kivasti ja suht. vaivattomasti ne nappulat joista uskalsin pyytää kunnolla ilman katastrofia.

Käyntien jälkeen otin vähitellen mukaan laukannostoja, 4 askelta käyntiä (välillä ehkä vähän enemmän ;)) ja 4 askelta laukkaa. Ellen siis täytyi olla avuilla kunnolla ja aika koottuna. Pääsin aika kivasti ratsastamaan molemmat siirtymiset pelkällä painolla ja istunnalla, mikä on tietysti toivottavaa, mutta ei aina ihan itsestäänselvyys etenkin

sellaselle ratsastajalle, joka haluisi pitää henkensä edestä sisäohjasta kiinni. Heti sisäohjan rauhoittuessa siirtymisestä tuli tasaisia ja rentoja.

 

Siirtymisten jälkeen kokeiltiin vielä, että kuinka pitkälle uskaltaa lähteä viemään harjoitetta (missä vaiheessa palaa hevosella käpy niin sanotusti). Otettiin ravin kokoamisia, eli hevosen piti jatka takajaloilla poljentaa, vaikka koottiin, eli ei saanut tahti muuttua hitaammaksi. Tässä minun piti olla tosi tarkkana pohkeen kanssa, että sain juuri oikeaan aikaan pohkeelle käskytettyä, jotta Elle ylläpitäisi tahdin. Viimeisessä ravin sisällä kokoamisessa Ellellä meni vasta herne nenään, eli aika hyvin, vaikka itse sanonkin! Ehkä ne nappulat vähitellen löytyy tuonkin hepan kanssa, lähinnä vaan se, ettei liikaa painosta, mutta muistaa kuitenkin olla tarpeeksi topakka.

 

© Saana Salli

8.10.2017 Estekisat Elviksellä

No niin! Nyt on Estekisat selätetty (kirjaimellisesti). Ohjelmassa oli siis Elviksen kanssa loikkimista 90 cm korkeudella, en ollut aiemmin estekisoissa tämän hepan kanssa ollutkaan, eli jotain uutta oli luvassa. Verryttelyssä yritin vain suoristaa sitä ja saada molemmille pohkeille rehellisesti ennen verkkahyppyjä. Verkkahypyt olivat aika mukavia, minun täytyi vain itse muistaa ratsastaa kaarteessa vähän eteen ja energisemmäksi ja sitten kohti estettä vain istua satulaan ja odottaa etäisyyttä, eikä toisin päin. Suurin osa hypyistä olikin itseasiassa tosi kivoja ja pyöreitä sekä etäisyydet osui aika nappiin.

Sitten lähdettiin radalle, jännitys oli onneksi vähän lauhtunut verryttelyssä ja menin radalle hyvillä mielin. Ensimmäinen este oli ihan mukavan kokonen okseri kaarevalla tiellä. En oikeastaan ajatellut sille esteelle muuta kuin sitä, että muistan edetä kaarteen ennen okseria. Ja näin teinkin ja hyppy siihen oli super, ja Elvis laskeutuikin oikeassa laukassa siitä, niin vältyttiin pukkilaukanvaihdoilta. Siitä jatkettiin kaarteelta pystylle ja siitä aika normaali 7 askelta pystylle. Molemmat hypyt oli kivoja ja Elvis liikkui kivasti eteen. Linjan jälkeen tultiin kaarevalla tiellä pysty ja siltä sitten kaarevalla tiellä okseri. Pystylle huomasin askelen jo aika pitkää tulevan vähän puolikkaaseen, joten päätin istua Elvistä kiinni ja siten sain aika kivan ja taloudellisemmin hypyn siihen pystylle, okserille kävi sama homma, että näin askeleen aika kaukaa jo tulevan vähän outoon paikkaan, mutta sen päätin ratkaista ratsastamalla eteen. Eteenratsastus toimi (oltiin siis hevosen kanssa samalla aaltopituudella) ja hypystä tuli tosi kiva. Sitten tuli vuoroon kahden askeleen sarja, mulla jäi vissiin vähän okserin reippaus päälle ja havahduin joitakin askeleita ennen, että hitto täytyisi varmaa jossain vaiheessa pidättääkin. Onneksi Elvis auttoi meikäläistä ja ekalle esteelle tuli ihan vähän pohjaan, mutta se oli itseassa ihan hyvä, koska siten Elvis mahtui hyvin tohon kahden askeleen väliin.

Sitten päästään jännittävään osuuteen.. sarjan jälkeen matkalla seiskalle en tiedä mitä tapahtui, eikä tiedä kukaan muukaan. Elvis laitto liinat kiinni paljon ennen estettä (joten kyseessä ei ollut edes kielto) pukitti ja vaihtoi suuntaa. Mä olin maassa kyllä niin tuohtuneena, ponnistin ylös ja lähdin tallustamaan pois sekä kirosin kyllä koko lajin siinä vaiheessa :D. Hitsi, kun hevoset osaisivat puhua, helpottaisi huomattavasti. Ja ärsytti vielä kaksi kertaa enemmän, kun Elvis oli niin super hyvä sen alkuradan! Tilasin onneksi Havenilta sen videon niin saan ihmetellä sitä, että mitä mahdoin tehdä väärin, että lopputulos oli tämä. Kaiken kaikkiaan jäi kuitenkin ihan kiva fiilis, kuhan hetken oli vaan palautunut ja kuunnellut tsemppejä muilta. On kyllä mukavaa harrastaa tollaisessa porukassa!