Minna Lahtisen blogi

Perjantai 9.2
Illalla suuntasin R-junalla kohti Ainolaa ja pian olinkin satulahuoneessa odottelemassa listaa. En perjantaina itse kavunnut hevosen selkään, vaan autoin alkeiskurssilaisia heppojen kuntoon laitossa ja talutin tunnilla. Auttaessa satulan kantamisessa karsinan oven eteen saikin jo muistella alkeiskurssilaisen kanssa, mistä aloitamme kuntoon laiton. Selän päältä harjaamisessa ja satulan laitossa tarvitsee alkeiskurssilaiset vielä apua kun ei vielä heillä pituus riitä, mutta muuten osaavat jo oikein mallikkaasti.

Tunti aloiteltiin heppojen herättelyllä ja kääntämisharjoituksilla. Itse talutin Doodeytä, joka ei kovin paljoa herättelyä tarvinnut, kun oli jo alusta asti ihan menossa. Tunnin aikana muisteltiin jo aiemmin harjoiteltuja ratsastusteitä ja teimme paljon suunnan vaihdoksia. Muuten helppo homma olla taluttajan roolissa, mutta suunnan vaihdoksissa narun toiselle puolella vaihto liikkuessa on välillä haastavaa, varsinkin kun Doodey on niin menossa. Tunnin jälkeen kyselin vielä fiiliksiä ratsastustunnista alkeiskurssilaisilta, jonka jälkeen kiiruhdin junaan. Hevosharrastuksessa pidän sen monipuolisuudesta. Ennen Ainoon vaihtamista en ymmärtänyt mistä kaikesta olin jäänyt paitsi ja hetkeäkään en tänne vaihtamista ole katunut. Ainon myötä olen edennyt ratsastuksessa, tutustunut esteratsastukseen uudella tasolla, päässyt seuraamaan kisoja aivan vierestä ja nyt vielä auttamaan ratsastuksen aloittaneita.

Lauantai 10.2

Kello piipittää seitsemältä, junaan kiirehditään kahdeksalta ja yhdeksältä ollaankin jo tallilla. Kilpailupäivä aloitellaan radanrakennuksella ja saimme radan valmiiksi täysin aikataulussa, kun meitä oli tarpeeksi toimihenkilöitä puomeja kantamassa. Radanrakennuksen koen opettavaiseksi, kun mitataan sarjavälejä, mietitään puomien pituuksia ja määriä niin lopulta myös itse alkaa kilpailu kilpailulta niitä muistamaan. Verryttelyssä ja radalla olossa on myös puolensa. Verryttelyssä saa seurata kuinka nopeasti ratsastajat saavat hevosensa teräväksi, eteenpäin pyrkiväksi ja kuuliaaksi ennen rataa. Liian kauaksi aikaa ei menoa voi jäädä ihailemaan tai muuten uralla on useat lannat kerättävänä ja jää hevosten tielle. Radalla on hieman erilainen tunnelma. Radalla oleva ratsukko tavoittelee puhdasta rataa ja nopeaa aikaa, joten saa olla tarkkana mistä ratsastaja voi mahdollisesti kääntää ettei jää alle. Muutaman ratsukon jälkeen radan alkaa itse muistamaan ja sen myötä homma helpottuu.

Kisapäivä jatkuu rutiinin mukaan, lantojen keräys, käytävän lakaisu, puomin nosto, sarjavälin muuttaminen ja uudestaan seuraavassa luokassa. On hieno mahdollisuus päästä toimihenkilönä näkemään kisojen kulissien taakse ja päästä näkemään parhaimmalta paikalta kisat. Itse en vielä ole uskaltautunut kisaajan roolissa kentälle, joten on hienoa päästä silti osalliseksi kisatunnelmaan.

 

Maanantai 12.2

Monien muiden tavoin, myös minä ja äitini pelaamme hevosbingoa. Yleensä häviän, mutta yllätyksenä tänään arvasin oikein, menen Onnilla. Onni on oikein tuttu tapaus ja ihan lemppari laittaa kuntoon. Jos kuvailisin Onnia yhdellä sanalle, hän olisi herttainen. Tunnilla Onni oli reipas ja heti alusta kuulias pohkeelle. Menimme vain puolikkaassa maneessissa Pantsun valmennuksien vuoksi, mutta se sopi oikein hyvin. Kulma tuli vastaan nopeasti ja teimme paljon voltteja ja ympyröitä, joten sai sisäpohje tehdä töitä urakalla. Tunnin aikana sain taas muistutuksen siitä, että oikea pohje on minulla heikompi. Pitää jatkuvasti kiinnittää huomiota siihen, jotta Onnikin taipuisi. Tunnin tehtävänä oli taivuttaa hevosia kunnolla ja treenata laukka-käynti siirtymisiä nopeammaksi ja teräväksi. Loppu tunnista tuli oikea onnistumisen tunne kun tunnin aluksi kädelle painava Onnikin antoi periksi ja alkoi rentoutumaan, jonka jälkeen itse sai keskittyä kunnolla omaan istuntaan.

 

Perjantai 16.2

Tallilla laitoimme hevoset yhdessä kuntoon alkeiskurssilaisten kanssa. Pituus ei ihan riitä kaikilla hevosten kanssa, joten kuntoon laitossa saa enemmän olla mukana. Talutin tunnilla Lolaa, joka käyttäytyi hyvin ja kuunteli ratsastajaa. Tunnilla harjoiteltiin lisää ravia, voltteja ja käännöksiä. Uutena asiana kurssilaiset kokeilivat tunnin päätyttyä naistensatulassa istumista. Lapset kokeilivat reippaasti ja avustajana minua taisi jännittää enemmän, että liukuuko ratsastaja ennen aikojaan satulasta. Kerta kerralta alkaa olla avustajan tehtävä helpompi, kun alkeiskurssilaiset oppivat uudet asiat niin nopeasti.

Heti seuraavalla tunnilla nousin itse hevosen selkään. Onneksi äitini toimi hevosenhoitajana, kun laittoi ja toi minulle hevosen valmiina auttaessani vielä alkeiskurssilaisia. Olin estetunnilla korvaamassa kisoja varten Kapulla. Menimme pikkumaneesissa kavaletteja, jumppatehtäviä ja lävistäjällä olevia esteitä. Kavaletit sujuivat hyvin ja niitä on hyvä treenata Kapun kanssa, jotta saisi tarkkuutta ja terävyyttä hevoseen. Lävistäjällä olevilla esteillä en saanut ratsastettua Kapua tarpeeksi suoraksi, jonka vuoksi tuli pari kieltoa. Esteitä hypättäessä unohdan itse istua kaarteessa, joten tiukat käännökset ovat vaikeita. Tehtävä oli todella hyödyllinen ja tunnista sai paljon irti kun keskeinen asia oli se, jossa itselläni tulee virheitä. Läheisyyden ja kääntämisen harjoittelu on hyvää treeniä myös ensimmäisiä kisojani varten.

 

 

 

 

 

Torstai 22.2

Olin tänään jälleen rästillä Mervin estetunnilla. Olin kisoihin ilmoittautunut Kapulla, mutta minulle vaihdettiinkin Onni. Onneksi olin tulossa estetunnille ja sain sen mennä Onnilla. Alkuverkassa teimme pysähdyksiä, tempon muutoksia, sekä ravista käyntiin ja laukasta käyntiin harjoituksia. Tehtävät olivat juuri tarpeen Onnin kanssa, sillä aluksi Onni tuntui laiskalta, mutta tehtävien jälkeen oli paremmin kuulolla. Usein Onnin kanssa esteiden puomit tipahtelee kun Onni ei tule tarpeeksi terävänä, mutta tänään ei puomeja tiputeltu.

Tulimme tunnilla kavaletti-kavaletti-ristikko linjaa,sekä pysty ja vesimatto linjaa. Tunti sujui todella hyvin, kun vihdoin itse alkaa omia virheitä muistaa korjaamaan. Sen verran videolta niitä katsonut, että hevosen selässä muistaa niitä korjaamaan. Onni hyppää varmasti ja terävästi kunhan kuski muistaisi ratsastaa eikä kulkisi vapaamatkustajana. Tunnista jäi hyvä fiilis ja sain uusia ajatuksia ratsastukseni parantamiseen, kun olin poikkeuksellisesti Mervin tunnilla. Tekee hyvää olla satunnaisesti jonkun toisen opettajan silmän alla niin saa parhaat mahdolliset neuvot omiin toistuviin virheisiin. Nyt toivomaan, että viikonloppuna tulisi ensimmäisistä kisoistani hyväksytty ja hyvän tuntuinen rata.