Anna Hakalan blogi

29.11.

Kevyenä ja suorana – Lola

En päässyt maanantaina omalle tunnilleni, ja kävin siksi rästillä keskiviikkona Annen tunnilla. Kivana yllätyksenä pääsin taas tutun pikkuheppa-Lolan kanssa treenailemaan! Olen tänä syksynä useammankin kerran saanut tutustua tähän mukavaan tammaan, joka tänään näytti itsestään parhaita puoliaan. En ole pariin viikkoon päässyt lainkaan ratsastamaan, mikä kyllä tuntui varsinkin alkutunnista jäykkyytenä.

Tunnin aikana keskityimme hevoseen vaikuttamiseen oman istunnan kautta, ja sainkin yllättävän hyvin Lolan kävelemään rennosti ja eteenpäin. Se on hevosena opettanut kyllä paljon erityisesti jalalla vaikuttamista! Ravissa keskityimme pitämään paketin kasassa ensin hitaammassa tempossa, mikä sopi meille erinomaisesti. Lola kantoi itsensä huomattavasti tavallista kevyemmin jo alusta saakka, ja saimme hyviä pätkiä aikaiseksi jo normaalissa tahdissa volttien ja ympyröiden kautta. Siirryimme suhteellisen nopeasti alkuravien jälkeen tekemään laukannostoja, missä apujen oikea ajoitus on oma heikkouteni. Tänään kuitenkin onnistuimme yllättävän hyvin, ja muutaman huonon noston jälkeen onnistuimme laukkaamaan jo hyvää, rytmikästä laukkaa ja tasapainoisia siirtymisiä. Lola on saanut kyllä paljon voimaa ja osaamista viimeisen syksyn aikana, minkä ansiosta se on huomattavasti mukavampi ratsastaa.

Välikäyntien jälkeen jatkoimme käyntiväistöillä uran suuntaisesti muutaman askeleen verran molempiin suuntiin. Käynti ei ole meille kummallekaan helpoin askellaji, ja sain todella tehdä töitä sen laadun ja eteenpäinpyrkimyksen eteen. Lolan ongelmana on helposti passimainen ja lyhyt käynti, ja päädyin lopulta keskittymään käynnin tahdikkuuteen ja puhtauteen jättäen väistöt vähemmälle huomiolle. Samaa väistöajatusta jatkoimme ympyrällä ravissa siirtäen hevosta kaarevalla uralla sisään sekä ulos vuorotellen keskittyen siihen, että saimme hevosen molemmat puolet tasapuolisesti hallintaan. Tämä sujui jo paremmin ja saimme aikaan hyviä pätkiä, vaikka Lolasta huomasi, että raskas tunti alkoi jo painaa eikä lyhyenä liikkuminen sujunut enää aivan yhtä kevyesti. Lopputunnista sain taputtaa rennosti ja tyytyväisenä liikkuvaa hevosta. Ilokseni sain huomata, että pienen hevosen isossa liikkeessä on jo paljon helpompaa istua! Vuosi sitten suurimmat ongelmani ratsastuksessa liittyivät erityisesti heikohkoon istuntaan, ja on kiva huomata, kuinka istunnan parantuminen Annen tarkan silmän alla on tuottanut jo tulosta ja parantanut erityisesti hevoseen vaikuttamista.

Tunnin jälkeen luovutin Lolan eteenpäin ja jäin seuraamaan Puurojuhlan katrilliesityksen harjoituksia. Tarkoitukseni oli alun perin olla mukana esityksessä, mutta aikatauluongelmien vuoksi luovutin oman paikkani eteenpäin. Onneksi pääsen mukaan tunnelmaan treenien ja valmisteluiden kautta. Uudella kokoonpanolla ensimmäistä kertaa harjoittelevat ratsastajat suoriutuivat harjoituksista oikein mallikkaasti, ja itse olen hyvin luottavainen esityksen onnistumisen suhteen. Suomen satavuotisen uran kunniaksi musiikit ovat suomalaista klassista tuotantoa, ja varsinkin oma suosikkini Myrskyluodon Maija sopii katrilliin erinomaisesti. Innolla jään odottamaan lauantaita!

 

2.12.

Jännitystä ilmassa!

Kisa-aamu alkoi aikaisin, kun suuntasin aamujunalla Puurojuhla-lauantaina estekisoihin avuksi. Rataa rakentamassa meitä oli vain muutama henkilö, mutta kisojen alkaessa yhdentoista aikaan kävi Ainossa jo kova kuhina. Onnistuimme kehittämään uuden tavan kuljettaa painavia kukkakoristeita, ja heinäkärryillä saimme ne nopeasti paikalleen. Ensimmäisen luokan vietin verryttelyssä kakkalapion kanssa. On aina yhtä kiinnostavaa olla paraatipaikalla seuraamassa, mitä radan ulkopuolella ”kulisseissa” tapahtuu! Silmät saa olla kyllä selässäkin, ettei jää ratsukoiden jalkoihin. Päivän toisessa luokassa pääsin radalle esteitä nostamaan, minkä jälkeen toimihenkilöhommat olivatkin omalta osaltani taputeltu kasaan.

Loppupäivän vietin pääosin satulahuoneessa niin tiiviisti, että unohdin tyystin käydä syömässä. Koristelin kaikkien katrillihevosten suitset perinteisillä joulunauhoilla, jotka vanhalla tallillamme laitetaan aina jokaisen hevosen suitsiin joulun ajaksi. Näin itsenäisyyspäivän alla ajatuksemme oli kunnioittaa satavuotista Suomea niin koristeiden kuin musiikinkin osalta, joten sinivalkoinen olivat tietenkin päivän teema! Kahden jälkeen alkoi tallille saapua myös pukuratsastukseen osallistuvia ratsastajia, ja koko talli oli täynnä mitä kummallisimpia olentoja. Saimme onneksi letittää kaikki hevoset valmiiksi jo ennen pukuratsastusta, joten säästyimme siltä hommalta juuri ennen katrilliesitystä. Empun kävin letittämässä jo hyvissä ajoin, ja sen letteihin olen oikein tyytyväinen, pikkutamman harja oli sen verran hyvä letittämiseen, että sykeröt pysyivät harvinaisen tiukasti kiinni. Tällaisia lisää! Nekun tuskaillessa Ducatin kanssa päädyin lopulta letittämään senkin. Groomaus ja kisoissa pyöriminen ovat ainakin omasta mielestäni tämän harrastuksen parhaita puolia, ja pääsin onneksi viettämään ihanan päivän tallilla mahtavien ihmisten kanssa. Tietenkin harmitti lähteä, mutta onneksi sekin harmistus katosi, kun pääsin ystäväni kanssa Haloo Helsingin areena-keikalle illalla! Kuulin katrillin onneksi sujuneen villeistä hepoista huolimatta ihan mallikkaasti.

 

4.12.

Hevostenvaihtopäivät – Dino, Lola, Lilli ja Kapu

Maanantaina oli taas oman viikkotuntini vuoro, minkä lisäksi kävin rästillä aikaisemmalla kuuden tunnilla. Meitä oli ensimmäisellä tunnilla vain kolme, mikä oli todella luksusta! Dinon sain alleni hyvin verryteltynä edelliseltä tunnilta, ja pääsimme heti työskentelemään tehokkaasti. Dino osaa olla oikein mukava hevonen sitten kun sen saa liikkumaan rehellisesti eteenpäin, mitä työstimmekin koko tunnin ajan. Päivän teemana oli Dinon suoristaminen, ja pääsinkin siihen hyvin kiinni väistötehtävien avulla. Ravissa saimme jo todella kivoja pätkiä, kun jäimme keskiympyrälle. Laukka varsinkin oikealle tuntui alkuun kovin hankalalta, mutta muutaman kiukuttelukierroksen jälkeen Dino alkoi liikkua oikein kivasti itse eteenpäin ja mikä parasta, tyytyväisenä! Välikäyntien jälkeen parikymmentä minuuttia ennen tunnin loppua seurasi kuitenkin yllätys, kun Anne kysyi, haluaisimmeko vaihtaa hevosia lopputunniksi. Tämän avulla pääsimme kaikki hyvin kiinni omiin, erilaisten hevosten kanssa toistuviin virheisiin sekä siihen, kuinka omaa ratsastusta on pakko muuttaa hevosen mukaan. Hevosten vaihto oli todella hauska, vaikka olisin mielelläni jatkanut myös Dinon kanssa hyvin alkanutta yhteistyötä. Lopputunniksi sain alleni Lolan, jonka kanssa pääsimme treenaamaan käynti-laukka-siirtymisiä. Muutaman ravikierroksen aikana keskityin siihen, että sain Lolan kantamaan itsensä myös alakaulasta ja liikkumaan rehellisesti eteen, ja se tulikin oikein kivaksi ja heti kuulolle. Ensimmäiset siirtymiset eivät oikein onnistuneet, mutta muutaman kokeilun jälkeen pääsin Lolaan taas hyvin kiinni ja teimme muutaman hienon, tasapainoisen siirtymän sekä laukkaan että takaisin käyntiin. Tähän tuntiin sopii olla oikein tyytyväinen!

Omalla tunnillani minun oli tarkoitus jatkaa Lolan kanssa, mutta koska olin sen kanssa saanut jo mennä, päädyin vaihtamaan hevosen Lilliin. Lilli on erittäin taitava ja äärimmäisen kiltti hevonen, jolta pitää vain osata pyytää tarpeeksi. Hieman se tuntui jäykältä eikä aivan vertyneeltä alkutunnista, mutta laukkaverryttelyn jälkeen saimme aikaan jo aika kivaa ravia hieman lyhyempänä. Teimme loivia ja pitkiä väistöjä käynnissä diagonaaleilla, mitkä sopivat meille oikein hyvin ja suoristivat hevosta kivasti, vaikkakin meille molemmille väistöt vasemmalle olivat hankalampia, enkä saanut Lilliä kunnolla väistämään ilman, että se olisi puskenut lapaa edelle. Välikäyntien jälkeen päädyimme myös tällä tunnilla laittamaan hevoset kiertoon, joten pääsin saman päivän aikana ratsastamaan neljää eri hevosta! Vaihdossa sain lopputunniksi Kapun, jota olen päässyt ratsastamaan enemmän alkusyksystä, joten se on ihan tuttu hevonen. Onneksi se oli hyvin verrytelty, joten en joutunut aloittamaan aivan alusta, vaan sain alleni jo valmiiksi oikein päin liikkuvan sekä suoran hevosen. Kapun suurin haaste on ravin epätahdikkuus jota se kompensoi vauhdilla, joten kiinnitin erityistä huomiota siihen, että annoin sille Annen ohjeiden mukaan itse selkeää tahtia raviin. Laukka on Kapulla uskomattoman pyörivää ja keinuhevosmaista, ja siinä on ihan mahtavaa istua! Lopputunnista teimme ravi-laukka-siirtymisiä ympyrällä, mitkä sopivat meille oikein hyvin, sillä niiden avulla sain hevosen paremmin kuulolle ja lyhenemään ihan hyvin. Loppuravien aikana huomasin, kuinka se alkoi jo kantaa itsensä hieman paremmin, joten ainakin tämä yksi tavoite tunnin aikana onnistui.

 

7.12.

Lopussa kiitos seisoo – Lilli

Itsenäisyyspäivän jälkeisenä torstaina pääsin taas hevosen selkään, kun kävin ratsastamassa Annen kuuden tunnilla. Kävimme myös shoppailemassa putiikissa, ja sain vihdoin hankittua uudet hanskat kadonneiden tilalle. Kivana yllätyksenä pääsin jatkamaan siitä mihin viimeksi maanantaina jäimme Lillin kanssa!

Alkutunnista annoin Lillin liikkua hieman pidempänä ja matalana, sillä niin pitkärunkoiselle hevoselle lyhyenä ja pyöreänä liikkuminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Aloitimme verryttelyn loivilla siksak-väistöillä uran suuntaisesti, ja tämän avulla pääsimme hyvin kiinni hevosen molempiin puoliin. Samaa kylkiin ja runkoon vaikuttamisen ajatusta jatkoimme kevyessä ravissa loivien kiemuroiden avulla. Itse istun hieman vinossa oikealle, ja tätä pyrimme parantamaan siirtämällä katseen ajoittain oikealle, jolloin koko painopiste siirtyy vasemmalle eli keskemmälle satulaa.

Lillin laukka on kovin lyhyttä, ja itselläni oli haasteita saada se pyörimään kunnolla. Onneksi saimme aikaan muutaman hyvän kierroksen pääty-ympyrällä. Tämän jälkeen jatkoimme kiemuroiden parissa, kun väistimme loivasti uralta pois ja takaisin lisäten lyhyille sivuille laukannoston. Lilli tuli oikein hyvin kuulolle, vaikkakaan siirtymät eivät olleet aivan tasapainoisia. Väistöjä emme ikävä kyllä saaneet onnistumaan kunnolla ainakaan vasemmalle, siis samaan suuntaan, jonka viimeksikin huomasin meille vaikeammaksi. Lopuksi yhdistimme aikaisemmat tehtävät nostaen uran sisäpuolella joko myötä- tai vastalaukan muutaman askelen ajaksi ja siirtyen takaisin laukasta käyntiin. Näissä siirtymissä meillä oli haasteita suoruuden kanssa, sillä Lilli on ilmeisesti tottunut nostamaan aina hieman vinosti. Pääsin osaavan hevosen kanssa keskittymään oikeasti myös omaan istuntaan, kun otin jalustimet ylös ja keskityin tekemään siirtymät mahdollisimman paljon istunnan avulla. Tämä antoi taas hyviä oivalluksia siihen, kuinka myös muita hevosia pitää ratsastaa, kevyellä kädellä ja napakalla korsetilla. Yllätyin itsekin, kuinka suorana, kevyenä ja tasapainossa Lilli liikkui tunnin lopuksi. Se on paras kiitos, jonka hevoselta voi saada!

 

Kuvissa Wade ESRAn mestaruuksissa toukokuussa 2017