Aino Talent vko 10: Titta

c. Elli Heimonen

Nämä ratsastusviikot tuntuvat menevät vähän vuorotellen. Tällä viikolla olin tunnilla vain tiistaina ja torstaina ja sunnuntaina lisäksi kisoissa.

Tiistaina meillä oli koulutunti, jonka menin Spotilla. En ollut tammalla vähään aikaan mennyt, joten oli alkuun hieman hakemista siinä, kuinka paljon pitää pitää tuntumaa ja miten pohjetta kannattaa käyttää. Spot on todella miellyttävä ratsastettava, mutta aika tarkka siitä, että ratsastaja ei häiritse sitä turhaan. Alkuun keskityin vain saamaan hevosen pohkeesta eteen ja vasta sen jälkeen aloin asettaa sitä. Spot oli alkuun vahva oikealta ja tyhjä vasemmalta, mutta keskityin itse tarjoamaan tuen vasemmalle ja pohkeen kanssa houkutella hevosta siirtämään tuntumaa

c. Elli Heimonen

oikealta vasemmalle. Spot tulikin yllättävän nopeasti paremmin molemmille ohjille. Se liikkuikin sitten ihan kivasti eteenpäin molemmilla ohjilla, mutta en päässyt ratsastamaan sitä kovin lyhyeksi. Tehtiin vielä lopuksi ympyrällä käynnissä ja ravissa harjoitusta, jossa hevosia siirrettiin avotaivutuksessa vähän ulospäin ja sulkutaivutuksessa vähän sisään. Avotaivutukset sujuivat ihan ok, mutta sulkutaivutuksissa jäin itse varmaan vetämään liikaa sisäohjasta ja kun taivutusväistöt on Spotille muutenkin vaikeita, vauhti aina hyytyi niihin. Jumppailun jälkeen suoralla uralla ravi tuntui suorastaan helpolta ja olisin voinut jäädä fiilistelemään sitä pidemmäksikin aikaa.

 

c. Elli Heimonen

Torstaina vuorossa oli estetunti Santulla. Ei tehty mitään kovin ihmeellistä, vähän kaarevalla tiellä laukan muuttamista, ravihyppyjä ja yksi pitkä lähestyminen. Kaarevalla tiellä oikea kierros oli meille tosi helppo ja sain Santun ratsastettua suurinpiirtein sentilleen siitä, mistä itse halusin. Näin sekä neljä että kolme askelta väliin olivat helppoja. Vasemmassa kierroksessa Santtu heittäytyi kavaletin yli jo niin paljon sisään, että neljä askelta oli lähes mahdoton. Tulin vaikka kuinka monta kertaa uudestaan ja erilaisilla lähestymisillä, sisäkäsi kannettuna, sisäpohje tukemassa, mutta en vain saanut hevosta suoraan kavaletin yli. Viimeisillä kerroilla onnistuin ratsastamaan haluamaani sisemmäs tulleesta laskeutumisesta kuitenkin suoraan sen verran, että saatiin neljä askelta sovitettua väliin. Kolme askelta olikin sitten helppo, laukkasin jo vähän liikaakiin ja kun Santtu vielä lisäksi laskeutui ajattelemaani sisemmäs, olisi melkein päästy väli myös kahdella. Muuten hevonen jäi koko tunnin vähän pohkeen taakse ja kaikki paikat olivat vähän lähellä. En oikein tiedä, mitä siinä tapahtui, kun Santtu tuntui koko ajan menevän pohkeesta eteenpäin, mutta siitä huolimatta se kaarteissa sitten ei edennyt riittävästi ja ei sitten oikein osuttu. Hevonen kuitenkin hyppäsi kiltisti kuten aina ja sillä fiiliksellä sitten sunnuntain kisoihin.

Sunnuntaina kisoissa Santulla oli vähän erilainen päivä. Se oli jo ensimmäisellä radalla toisen ratsastajan kanssa suhteellisen omapäisen näköinen eikä miltään muulta tuntunut sitten selkäänkään. Verkka meni tosi hyvin, vaikka menikin hetki saada Santtu rehellisesti laukkaamaan pohkeen edessä lyhyttä ja terävää laukkaa. Kun lopulta sain sen hyvän tuntuiseksi, hypyt menivät tosi hyvin ja lähdin positiivisella fiiliksellä radalle. Heti ensimmäisen esteen jälkeen Santtu yritti kiskaista minut pois tasapainosta, mutta sillä kertaa olin varautunut ja rata jatkui sen jälkeen tasaisesti viimeiselle esteelle asti. Muistan kaarteessa miettineeni, että linja oli vähän sisällä ja pitää suoristaa, että paikka voisi osua edes jotenkin. Oltiin sitten vähän juuressa, Santtu kiltisti hyppäsi ja venyi vielä sarjaväliinkin. Sen jälkeen seuraava väli ysille jäi lyhyeksi ja vaikka päästiin esteestä yli puhtaasti, rytmi katosi. Kympille hyppy lähti kaukaa ja esteen jälkeen Santtu oli uusintamoodissa kääntymässä, mutta kuski ei. Onnistuin pysymään kyydissä, eikä edes hypätty väärää estettä, jolle Santtu kovasti oli menossa. Laajalla kaarteella päästiin 11 yli, mutta sen jälkeen hevonen olisi ilmeisesti halunnut ohjat radasta itselleen, kun kuski yritti estää voittamasta, ja tällä kertaa oli se oikeasti kiskaista minut alas selästä. Olin kuitenkin tässä kohtaa päättänyt, että rata jatkui tapahtui mitä tahansa, joten jatkoin seuraavalle ja päästiin kahdesta viimeisestä esteestä yli ilman ylimääräistä säätöä. Radalla ei ollut mitään tekemistä tyylikkään ratsastuksen kanssa, mutta tuntui se hyvältä siitä huolimatta päästä kaikkien hankaluuksien jälkeen maaliin. Pisteet Santulle siitä, että aika paljon saa virheitä tehdä ja se kiltisti tuo ratsastajan siitä huolimatta nollalla maaliin. Toisen vaiheen puolikkaan radan kierrosta huolimatta oltiin lopulta yhdeksänsiä ja saatiin rusetti. Lisää treeniä ja lisää nopeutta ratsastajalle niin kyllä tästä vielä hyvä tulee. Eka vaihe oli hyvä nytkin, mutta pitäisi saada rytmi säilytettyä, vaikka laukkaa vähän lisäisikin ja kääntäisi pienempiä teitä. Jatketaan siis harjoittelua.