Aino Talent 25.4, 2&5.5: Laura

Huhtikuun puolivälissä tunteihin tuli parin viikon tauko oman sairastelun ja pohjoisen reissun vuoksi. Yhden rästitunnin suoritin toukokuun ensimmäisellä viikolla. Pääsin yllättäen menemään Unskilla kolme kertaa lyhyen ajan sisään. Viimeksi menin Unskilla Aino Talent karsinnoissa. Tällöin se tuntui alkuun hyvältä, mutta verryttyään alkoi kaahottaa ja muuttui kovaksi tuntumalle. Ratsastin sitä aivan väärin ja jäin itsekin kovaksi kädellä ja hiljaiseksi pohkeella. Huhtikuussa osasin varautua Unskin tapaan paeta työntekoa juoksemalla karkuun (tai sitten se vaan on niin innoissaan, who knows). Pidin käden pehmeänä ja eloisana pienillä jatkuvilla puolipidätteillä ja sormien liikuttelulla. Koitin sen sijaan pitää keskivartalon ja pohkeen aktiivisena. Unski meni PALJON paremmin, ja opettaja Sannakin huomautti meidän olevan sopiva pari.
Tehtävänä mentiin loivia kiemuroita ja vastalaukkoja. Unski oli vastalaukoissa taitava ja pystyttiin alkaa pian tekemään loivaa kiemuraa hieman jyrkempänäkin. Kommenttia tuli opettajalta siitä, että pitäisi ratsastaa hevosta aktiivisemmaksi. Jäin helposti nautiskelemaan tasaisen mukavasta ja helposta harjoitusravista, mutta tällöin Unski oli liian hidas/passiivinen. Sanna neuvoi, että kun ravi on hyvää ja riittävän aktiivista, joutuu ratsastaja käyttämään vatsalihaksia eikä ravin istuminen tunnu liian helpolta. Tunti oli etenkin istunnan ja tuntuman osalta hyvin opettavainen. Oli myös ihanaa päästä ratsastamaan ensimmäistä kertaa ulkona!
kuva.png
Seuraavalla viikolla Suomen ilmasto pakotti takaisin maneesiin, kun vettä satoi kaatamalla. Tällä kertaa tunnilla oli ohjelmassa avotaivutukset ja pohkeenväistöt kaikissa askellajeissa. Ratsuna taas Unski. Käynnissä ja ravissa pohkeenväistöt sujuivat melko hyvin. Unskille selvästi poikittaissuuntaiset tehtävät ovat helppoja ja pohkeenväistöstä meinasi tulla ajoittain liiankin jyrkkää, jolloin Sanna ohjeisti ratsastamaan joka toisen askeleen eteen ja joka toisen ristiin. Laukkojen myötä Unski innostui ja laittoi karsintakerralta tutun kaahotusvaihteen päälle. Sanna neuvoi ratsastamaan sitä siitä huolimatta eteen ja päästämään edestä vapaammaksi. Tuntui alkuun mahdottomalta antaa Unskille ohjista tilaa, kun hevonen vaikutti siltä että lähtee täydelle laukalle jos lakkaan pidättämästä. Hetken päästä kuitenkin päätin kokeilla tätä, kyllähän se joskus pysähtyy vaikka lujaa lähtisikin. Yllätyksekseni se ei kuitenkaan lähtenyt käsistä, vaikka vauhti alkuun hieman kiihtyikin. Siitä tuli päin vastoin helpommin ratsastettava ja pehmeämpi. Taas muistutus, ettei koskaan saa jäädä vetokisaan hevosen kanssa. 500-kiloista eläintä kun on mahdoton kannatella käsin. Puolivälin taantuman jälkeen meno alkoikin taas sujua. Laukkapohkeenväistöt tosin olivat vaikeita enkä ole niitä vielä montaa kertaa elämässäni treenannut. Pientä sivuaskelta saimme Unskin kanssa aikaiseksi, mutta selkeää väistöä vain pari lyhyttä pätkää.
IMG_2726,8.jpg
Pari päivää myöhemmin menin lauantai-aamun rästitunnin taas Unskilla. Opettajana tunnilla oli tällä kertaa Gia. Tunti sujui melko samaan tapaan kuin edellinen, eli harjoittelin hallitsemaan Unskin halua juosta alta pois ja saada sitä käyttämään itseään oikein. En onnistunut tässä yhtä hyvin kuin aiemmilla kerroilla, ehkä Unskilla oli aamusta vielä enemmän energiaa varastossa. Vaihteleehan meillä ihmisilläkin vireystila vuorokauden ajan mukaan. Hyviä pätkiä kuitenkin saatiin. Harjoiteltiin tunnilla kulmien kunnollista ratsastusta sekä siirtymisiä ja ympyröitä. Perusasioita siis. Mielestäni perusasioita ei voi ikinä harjoitella liikaa, eikä ne perus pääty-ympyrätkään koskaan ole täydellisiä. Huolellisessa kulmien ratsastuksessa pääsee myös hyvin ottamaan hevosen ylimääräistä energiaa haltuun, kun se ei pääse juoksemaan kulmia suoriksi vaan joutuu taipumaan kulman sisään.