Aino Talent 11-14.3: Laura

Tälle viikolle otin torstain lisäksi yhden extratunnin maanantaille. Tuli päästyä kunnolla treenaamaan, kun keskiviikkona oli myös vuokrahevosen ratsastus. Maanantaina menin Nellin tunnilla Hidalgolla. Hidalgo on ihanan värinen pikkuhevonen. Ratsastaessa se oli innokas ja energinen, välillä joutui melko paljonkin pidättelemään. Jälleen näitä omia kehityksen paikkoja löytyy, eli kun hevonen on eteenpäin pyrkivä, unohdan pohkeella ratsastamisen. Tulee tunne ettei pohjetta muka tarvitsisi, kun hevonen kerran jo liikkuu eteenpäin. Alta juokseminen ei kuitenkaan tarkoita, että hevonen työskentelisi. Puolipidätteisiin tarvitaan aina avut sekä kädellä että pohkeella. Muuten esimerkiksi kunnollinen kokoaminen ei tule ikinä onnistumaan.

Kun aloin tunnilla uskaltaa vaikuttaa Hidalgoon myös pohkeella, alkoi se lopputunnista jo käyttää selkäänsäkin aika kivasti ja peräänanto alkoi kehittyä. Tehtävät, joita tunnilla tehtiin auttoivat myös paljon. Teimme taivutteluja ja siirtymisiä kolmikaarisella kiemurauralla. Hevonen joutuu tässä kuuntelemaan aina muuttuvia taivuttavia apuja sekä ulkoapuja. Lisäksi siirtymisillä hevonen herkistyy sekä pidättäville että eteen pyytäville avuille ja ylipäätään alkaa kuuntelemaan ratsastajaa paremmin.

Torstaina Sannan pienryhmätunnilla pääsin menemään Päivillä. Olin odottanut Päivin kokeilua innolla, koska olen sen joskus nähnyt tunnilla ja sivusta katsottuna se on näyttänyt tosi kivalta. Ja kiva se olikin! Päivi oli sopivan herkkä kädelle ja sen liikkeet olivat aivan ihanat. Hieman herkemmin olisin toivonut sen reagoivan pohkeelle, mutta pohkeella eteenratsastus on toisaalta ollut aina myös oma haasteeni.

Päivin kanssa pohkeenkäyttöä tuli tunnilla sitten paljon harjoiteltuakin. Teimme tunnilla siirtymisiä sekä käynnin ja ravin välillä, että ravin sisällä. Laukassa myös ratsastimme hevosia eteen ja takaisin harjoituslaukkaan. Nämä harjoitukset toimivat Päivin kanssa hyvin ja sen eteenpäin pyrkimys parani. Tunnin lopussa tuntuikin että nyt sitä voisi alkaa kunnolla ratsastaa ja suorittaa tehtäviä. Päivi oli kuitenkin ollut estetunnilla jo ennen meidän koulutuntiamme, joten vertynyt se varmasti oli jo. Kyse taisi olla enemmänkin siitä, että minun piti saada se herkemmin reagoimaan apuihini.
Kun hevosen kanssa tehtävät sujuivat, ehdin paremmin keskittyä myös omaan istuntaan. Opettaja kiinnitti useasti huomiota käsieni asentoon. Kyynärpääni hakeutuvat herkästi irti kyljistä ja ranteet taipuvat kun niiden pitäisi olla suorassa. Sanna kutsui tätä asentoa ”kerjääväksi koiraksi”, mikä kuvaa sitä mielestäni hyvin. Tällaiset hauskat mielikuvat jäävät herkästi mieleen ja tästä lähtien kiinnitän varmasti entistä enemmän huomiota ranteisiini. Käsien lisäksi palautetta tuli keskivartalostani. Istuntani pitäisi olla ryhdikkäämpi, hartiat taakse ja vatsalihakset aktiivisiksi. Monesti hevosen selässä tuntuu, että istuisin suorana mutta kuvista tai peilistä karu totuus paljastuu. Päivi kuitenkin palkitsi hyvin istunnan korjauksesta ja alkoi tämän myötä liikkua paremmin koottuna ja kantaa itseään paremmin. Etenkin laukassa ero oli suuri.

Odotan jo kovasti kertaa, kun pääsen ratsastamaan Päivillä uudestaan ja jatkamaan siitä mihin tällä kertaa jäimme!

t. Laura
IG: @drsgewithlaura