25-28.02 & 1-3.03 Aino Talent: Titta

Tällä viikolla pääsin taas ratsastamaan vähän enemmän. Tiistaina ja lauantaina olin koulutunnilla Unskilla ja keskiviikkona ja torstaina hyppäämässä Santulla. Lisäksi sunnuntaina oli koulurataharjoitus, johon osallistuin Unskilla.

Tiistaina menin siis koulua Unskilla. Keskityttiin viikonlopun radalla oleviin tehtäviin. Alkuun Unski oli jälleen vähän vahva, mutta muistin ratsastaa sitä jalan kanssa riittävästi eteen ja se tulikin aika nopeasti hyväksi. Se tuntuu aika usein verryttelyssä siltä, että sukeltaa nenälleen, jos ohjista päästää, mutta kun taas muistin itse hellittää, sehän jäi kantamaan itsensä. Toisin sanoen se on kyllä vahva toisinaan, mutta sen saa myös ratsastettua vahvaksi ja sitkeäksi, kun jää vain pitämään. Välikäyntien jälkeen Unski oli taas tosi hyvä, se teki helpon tuntuisesti raviväistöt, joskin vasemmalle minulla oli ongelmia saada asetus oikein päin. Unski halusi heittää lapaa vasemmalle, joten jäin suoristamaan sitä vasemmalla ohjalla. Sen seurauksena tietysti oli aika vaikea asettaa oikealle. Saatiin sitä sitten korjattua, kun korjasin suoruutta enemmän pohkeella ja vähän oikeaa kättä nostamalla sain hevosen siirtämään turpaa oikealle. Loppuun tultiin vielä vastalaukkoja. Unski oli siinä kohtaa jo väsyneen tuntuinen, mutta jaksoi hyvin tsempata loppuun asti ja saatiin rauhallisessa ja odottavassa laukassa tehtyä loivaa kiemuraa. On se vaan hieno, kun itse saan kaikki nappulat paikalleen.

Keskiviikkona jatkettiin sitten Santun kanssa estetreenejä. Tunnilla keskityttiin ene mmän lähestymisiin ja tekniikkaan, kuin korkeuteen. Santtu vertyi melkein yllättävän nopeasti ja oli hyvin jalan edessä. Verkkahyppyjen jälkeen allani oli yhtäkkiä hyvin ohjan ja pohkeen välissä oleva hevonen, joka laukkasi lyhyttä, terävää ja vahvaa laukkaa. Fiilis oli sellainen, että eteen olisi voinut laittaa mitä vaan ja se olisi onnistunut. Tunnin puolessa välissä naapurissa alettiin purkaa taloa ja se sai Santun jännittymään, kun äänet kuuluivat maneesiin. Alkutunnin olin itsekin ollut rento, mutta sen jälkeen aloin taas varautua yllättäviin liikkeisiin, mikä ei tietekään yhtään rauhoittanut Santtua. Muutaman kerran pelottavaa päätyä lähestyessä Santtu kyseli, että onko pakko mennä ja meinasin olla liian varovainen. Lopulta oli kuitenkin pakko vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja sanoa hevoselle, että nyt on mentävä. Eipä se oikeastaan tarvinnut muuta kuin vähän pohkeita ja oman keskittymisen tehtäviin, niin Santtu pääsi tilanteesta yli. Olihan se sen jälkeen aika vahva, mutta teki kaikki tehtävät niinkuin piti ja hyppäsi hyvin. Joskus on ihan hyväkin saada Santtuun tunnilla kierroksia, jotta pääsee harjoittelemaan enemmän kisamoodissa ja saa työkaluja sitä kautta myös kisaradalle tilanteiden ratkaisemiseen. Eli taas vaan pitää ratsastaa enemmän eteenpäin, sillä ne ongelmat ratkeavat.

Torstaina hypättiin sitten vähän isompaa rataa vielä Annen viimeisen tunnin kunniaksi. Tehtiin tehokas verkka, jossa keskityin ratsastamaan Santtua pohkeen eteen. Ihan en päässyt samaan fiilikseen kuin keskiviikkona, mutta aika lähelle. Tultiin verkkahyppyinä joitain radan osia vähän pienempänä. Santtu oli pohkeen edessä ja verkkahypyt onnistuivat hyvin. Radalle lähdettäessä Santtu jäi vähän pohkeen taakse, vaikka yritin sitä herätellä. Parin esteen jälkeen rytmi löytyi ja vähän aikaa edettiin radalla sujuvasti. Videolta myöhemmin katselin, että oma asentonikin oli siedettävä enkä sukellellut suoralla vartalolla kaulalle. Toiseksi viimeiselle okserille Santtu jäi ilmeisesti vähän pohkeen taakse tai jotain, koska askel ei enää osunut esteelle. Näin sen kyllä, mutta kun esteille tulee vähän kokoa, en uskalla enää tehdä samalla tavalla ratkaisuja. Niinpä nytkin sen sijaan, että olisin ratsastanut eteen istuin jähmettyneenä ja ennemmin yritin mahduttaa vielä yhden turhan askeleen. Niinpä tultiin paikkaan, josta moni hevonen olisi kieltänyt, mutta Santtu kiltisti kiipesi esteestä yli. Sain itseni nopeasti kasaan ja päästiin viimeinen este ongelmitta. Tultiin sitten viimeinen linja vielä uudestaan. Tällä kertaa uskalsin laukata kaarteessa eteen ja myös ratkaista askeleen eteenpäin ja saatiin todella hyvä hyppy. Ehkä vähän siitä liiankin iloisena en tehnyt puolipidätettä välissä kunnolla ja viimeiselle ajauduttiin vähän lähelle. Ei kuitenkaan lähdetty sitä hinkkaamaan, koska Santtu hyppäsi todella hyvin. Rata oli ehkä 95-100cm ja yhdestä epäonnistuneesta lähestymisestä huolimatta nosti itseluottamusta. Lisää vaan treeniä niin uskaltaa ratkaista noita tilanteita.

 

Lauantaina olin vielä tunnilla viimeistelytreenissä Unskilla. Gia Winberg piti tunnin ja keskityttiin ihan perusasioihin. Hevosten piti mennä pohkeesta eteen, tulla pidätteestä takaisin ja odottaa. Alkuverkassa tehtiin paljon nopeita siirtymisiä askellajin sisällä. Ajattelin, että se kuumentaisi Unskia, mutta itse asiassa tehtävä teki sille todella hyvää. Vaikka se olikin hetken aika vahva, se tuli myös nopeasti paremmaksi, kun muistin itse pidätteiden välissä hellittää. Avainhan taas on käyttää riittävästi pohjetta ja sitä tässä harjoituksessa tulikin. Tehtiin vielä ravissa eteenratsastusta ja kun sitä vain pyysi niin kyllähän Unskista löytyi raviakin. Ei se sitä ehkä kokonaista koulurataa jaksa pitää, mutta teki hyvää kyllä varmaan molemmille se harjoitus. Lopuksi tehtiin vielä väistöistä ja volteilta laukannostoja. Idea oli väistön tai voltin avulla aktivoida ratsastajan sisäpohjetta ja hevosen sisätakajalkaa ja näin nostoista saatiin terävämpiä. Oli kyllä hyvä tunti, Unski liikkui hyvin ja oli myös hyvää vaihtelua, ettei opettajalla ollut ennakkokäsityksiä siitä, mitä hevonen tai me ratsukkona tehdään. Ja kun kommentit on samoja kuin aina ennekin, niin niihin vaan vielä lisää keskittymistä. Tunnilta oli kuitenkin hyvä fiilis jatkaa seuraavan päivän rataharkkoihin.

Sunnuntaina ratsastin ohjelman Kenttäratsastusohjelma nro 6. Jo verkassa tein samalla idealla kuin edellisenä päivänä eteenratsastuksia ja pyysin Unskia liikkumaan reilusti eteen. Se kyllä meni, mutta vähän Unski halusi pyristellä aavistuksen kootumpana liikkumista vastaan. Jälleen se kuitenkin nopeasti asettui tekemään töitä ja liikkui koko verkan tosi hyvin. Vaikka minulla ei ollut mitään selkeää suunnitelmaa verryttelyyn, onnistuin silti ainakin omasta mielestäni aika hyvin ja radalla allani oli yhteistyöhaluinen ja hyvin liikkuva hevonen. Radalla ei tullut mitään isoja virheitä. Pientä hienosäätöä ihan muutamaan kohtaan ja tuomarin kommenttina oli, että ajoittain hevonen on aavistuksen luotilinjan takana. Muuten kyllä oli fiilis, että lähes maksimaalinen suoritus tehtiin ja Mervi sanoi samaa. Oli kerrankin kiva pystyä siirtämään tunneilta ja verkasta omaa ratsastusta radalle ja se myös palkittiin. Tulos oli 63,958% oli hyvä ja olin tyytyväinen sekä hevoseen että omaan ratsastukseen. Oli ehdottomasti meidän paras yhteinen rata.

Kuvat: Hanna Mäntynen