18-24.02 Aino Talent: Titta

Tällä viikolla ratsastusta oli vähän vähemmän. Tiistaina olin koulutunnilla ja ratsuna oli Wade ja sen jälkeen keskiviikkona ja torstaina hyppäsin Santulla.

c. Hanna Mäntynen

Tiistain tunnin piti Minkki Peltonen ja keskityimme istuntaan ja erityisesti käteen. Minulla on ollut aina vaikeuksia Waden kanssa pitää tasaista tuntumaa, kun hevonen haluaa olla ennemmin tyhjä. Itse sitten joko vedän saadakseni tuntuman tai en uskalla ottaa tuntumaa ollenkaan ja heitän kaiken pois. Tätä ei myöskään auta, että ohjani valuvat helposti pitkäksi. Minkki jaksoi korjata monta kertaa kättäni “ajattelemaan eteenpäin” ja sainkin Waden pätkittäin tosi hyvin tuntumalle. Pätkittäin olin sitten ihan hukassa. Sain kuitenkin tunnilta taas paljon ajatuksia ja samoja asioita kuin ennenkin sanottuna vähän eri tavalla. Näitä voi taas sitten jatkossa pureskella

c. Hanna Mäntynen

Keskiviikkona oli sitten vähän haastavampi estetunti, tähän asti meillä onkin Santun kanssa sujunut tosi hyvin. Keskiviikkona tuuli tosi paljon ja maneesi kuulosti samalta kuin uppoava laiva Titanicissa. Santtua jännitti päädyssä tosi paljon eikä asiaa auttanut ollenkaan se, että olin itsekin tosi varuillani yllättävien äänien takia. Santtu tietysti jännittyneenä ei ollut parhaimmillaan eikä ollenkaan pohkeen edessä. Itse en uskaltanut olla riittävän nopea ja herätellä hevosta, joten oikein mitkään paikat koko tunnilla eivät onnistuneet ja muutenkin jäi fiilis, että hevonen määräsi enemmän kuin minä. Tehtiin erilaisia lähestymis- ja laukanvaihtoharjoituksia, joissa oli todella vaikeaa, kun hevonen ei reagoinut aina pohkeeseen. Viimeiseen tehtävään uskalsin sitten vähän herätellä hevosta ja siitä huolimatta, että Santtu vähän tuijottelikin yhteistä jännitysnurkkaamme, saatiin muutama onnistunut hyppy tunnin loppuun. Vaikka fiilis ei tunnin jälkeen ollutkaan paras mahdollinen, joskus on ihan hyvä, ettei kaikki vaan suju. Taas tuli muistutus siitä, että riittävästi pohkeen edessä oleva hevonen on ratkaisu kaikkeen. Lisäksi osaa taas arvostaa, sitten kun tuntuu paremmalta. Santtu joka tapauksessa oli taas kiltti, täytyy vaan itse opetella olemaan tilanteen tasalla.

Torstaina oli sitten se tunti, jolloin tuntui tavallistakin paremmalta onnistua. Edellisestä päivästä oppineena olin alusta asti tarkka siitä, että Santtu meni riittävästi jalasta eteen. Tehtiin vähän kaarevan uran jumppaa, vaihtoja kavaleteilla ja kahta erilaista linjaa. Verkassa vähän varmistelin edellisen päivän jännitysnurkassa, mutta ihan turhaan, koska Santtu oli huomattavasti paremmin avuilla ja siten myös keskittynyt tehtäviin. Santtu oli koko tunnin hyvä, itse olin alkuun liian ryhditön ja päästin hevosen pitkäksi. Tehtävät kyllä sujuivat ja mielestäni myös loppuun tultu rata meni hyvin. Sain kuitenkin käskyn tulla se uudestaan ja ratsastaa vielä tarkemmin. Lyhyemmät ohjat, ylävartalo pystymmässä ja ylipäätään tarkempi ratsastus varsinkin kaarteissa. Sain vähän fiiliksestä kiinni, mitä eroa radoissa oli. Videolta kuitenkin ero oli huomattavasti selkeämpi. Joten siis hevoselta niska ylös, oma paino taaksepäin ja laukka takajaloista nopeammaksi. Radassa oli mukavasti erilaista tekemistä, minkä takia sitä oli kiva ratsastaa. Tunnista jäi tosi hyvä fiilis, koska pääsin korjaamaan edellisen päivän virheitä ja Santtu oli jälleen ihan todella hyvä.

c. Veera Kopakkala

Videoita ja kuvia treeneistä löytyy myös IG:stä @tsaari.equestrian